Telakointia hiekkarannalla

Syyskesällä veneväki vaihtaa kokemuksiaan mieluisista etapeista ja satamista. Naapurit kysyvät usein: Minne telakoit veneesi tai missä meinaat talvehtia? Vaikka Kreikassa on satoja ankkuripaikkoja ja satamia, sopivia telakoita on vähänlaisesti. Tunnettuja, ammattimaisesti hoidettuja marinoita on nelisenkymmentä. Vesillä pyörii sentään 170 000 venettä. Isompien marinoiden kuukausihinnat alkavat 300 eurosta. Tämän lisäksi on pieniä perhe- tai venekerho-omisteisia telakoita. Näiden veloitukset on neuvoteltavissa 100-150 eurosta kuukaudessa ylöspäin. Tieto hyvistä mestoista leviää laitureilla. Meitäkin neuvoi tanskalainen Peter Modin, joka kehui Marinos Petros Boatclubia. Marinos Petros sijaitsee Chalkoutsissa Oropoussa, noin 100 km Ateenasta koilliseen.

Foto: Thierry

Astrean ajo trailerille. Telakka on hiekkarannalla. Saat ystävällisen neuvon kiinnittyä edellisenä iltana poijuun. Ensikertalaiselle, kuten minulle näkymättömälle trailerille ajo askarruttaa. Näet vain jonkin telineen vedessä ja sen päällä viittoilevan telakan työntekijän. Tyynellä säällä kaikki menee hyvin.

Marinos Petros telakalle mahtuu vajaa 100 venettä, ja se on marraskuussa ”loppuunmyyty”. Näin siksi, koska monet seilorit jättävät veneensä samoille pukeille toistamiseen. Vakituiset asiakkaat muodostavat yhteisön, josta Marinos Petroksen perhekunta pitää hyvää huolta.

Aamulla, tyynen veden aikaan Petroksen väki rakentaa noin 60 metristä traileria. Kuorma-auto työntää jatkopaloista kootun trailerin mereen, jonka päälle ajat hitaasti ja pysähdyt oikea-aikaisesti.

Fody trailereineen laskeutuu kaksi ja puolimetriseen veteen.

Vene kiinnitetään traileriin ja veto voi alkaa.

Petros vetää purren kuiville ja työntää sen jeepillä varattuun paikkaan. Istut veneessäsi sillä aikaa, kun telakoitsijat asettavat pukit alle. Hydraalipaineet laskevat, pari nytkähdystä, ja olet valmis astumaan marinan kamaralle.

Sia kiinnittää ja purkaa trailerin teleskooppivarret, ja pitää muutenkin huolen siitä, että veneessä istuvat kokevat olonsa turvalliseksi.

Fodi ja Max ovat telakan työntekijöitä, ja heidän tärkein tehtävänsä on avustaa veneiden nosossa ja telakoinnissa.

Petros ohjaa ilmanpaineilla veneiden nostoa ja laskua telineille.

Petros nostaa tuolla samalla trailerilla veneitä 20 000 kg asti. Kuvassa hollantilaisen Franklinin alumiinivene, joka odottaa vesillelaskua.

Ystävällistä palvelua ja pääsiäisjuhlaa telakalla

Marinos Petros kutsuu tekniset asiantuntijat paikalle, kun me veneilijät tarvitsemme apua korjauksissa, moottorin huollossa, sähkö- ja metallitöissä sekä purjeiden huollossa ja uusimisessa. Sia on avainhenkilö, todellinen manageri, kun tiedustelet palveluja tai järjestelet laskuja. Perheen tyrär Natasha ja hänen aviomiehensä Dimitrish kääntävät hyvinä tulkkeina korjaustarpeet asentajille ja sopivat kanssamme urakoista. Petros pitää huolen siitä, että varaosat löytävät tiensä tarvitsevalle. Kuitenkin, kuten olemme kaikki kokeneet; veneilyn sesonkina aikataulut venyvät ja työt voivat siirtyä tuonnemmas.

Mutta mikä on ainutlaatuista, jota juuri emme ole muilla telakoilla kokeneet. Auttamishaluisana Petrosin perhe luo yhdessäoloa eurooppalaisten seilorien kesken. Isoimpina telakkatapahtumina ovat joulunajan ja erityisesti pääsiäisen juhlalounaat.

Pääsiäinen kun on Kreikassa suurin uskonnollinen juhla. Pitkäperjantaina Chalkoutsin kirkonkellot lyövät hitaasti surusointuja. Telakkaväki häärii jo askareissaan. Kello 11 aikoihin pappien johtama kulkue saapuu kirkkoon kantaen suojeluspyhimysten symboleja. Uskonnollinen musiikki luo kaunista tunnelmaa. Ihmiset kävelevät ulkosalla tavaten toisiaan. Kaikki kulminoituu illalla pääsiäisyön jumalanpalvelukseen. Pappi astelee kirkosta palavan kynttilä kädessään. Väki odottaa ja pappi kehottaa “defte lavete fos” eli ”ottakaa tämä valo”. Jokainen vuorollaan sytyttää oman kynttilänsä.

Keskiyöllä kirkkojen kellot alkavat korviahuumavan kilkatuksen, ilotulitteet paukkuvat, sukulaiset ja tuttavat jakavat poskisuudelmia toivottaen hyvää pääsiäistä. Monet kuljettavat lyhdyissään kynttilänvalon kotiin asti. Koti on jälleen siunattu kuluvaksi vuodeksi.

Aamutuimaan sunnuntaina Petroksen perhe apureineen valmistelee koko telakkaväelle juhlalounasta. Sia ja muu naisväki on valmistellut ruokia jo edellisenä päivänä. Petros sytyttää kaksi grilliä kymmeneltä ja lävistää kaksi lammasta vartaalle.

Kuvat ovat peräisin kahdesta pääsiäisjuhlasta vuosina 2023 ja 2024. Vuoden 2024 pääsiäisenä juhlittiin myös Sian, emäntä-managerin syntymäpäiviä.

Sähkömoottorit pyörittävät lampaita iltapäivään, jolloin telakkaväki saa kutsun lounaalle. Tarjolla on alkupaloina kreikkalaisia lehtipiirakoita, värjättyjä munia ja vihreää salaattia. Petros miehineen irrottelee pehmeäksi kypsynyttä grillilihaa vartaista ja asettelee ne emalivateihin pöydälle.

Kuva: Petros oikealla irrottaa pehmeäksi grillattua lapaa. Dimitrish keskellä ja tuttavat avustavat tulevaa tarjoilua.

Palanpainikkeena on rosmariiniperunoita, tzatzikia, kreikkalaista salaattia, munakoisosalaattia ja toisia piirakoita. Vesi ja punaviini virtaavat telakkaväen huulilla.

Sialla apulaisineen riittää töitä pöydän kattauksessa. Vasemmalla suomalaiset Erkki Lehtonen ja Sirpa Hukka, jotka asuvat ja kunnostavat troolariaan kevätkesällä. Oikealla kantapurjehtija Franklin Hollannista.

Puheensorina täyttää katoksen, ja jutut venyvät. Jälkiruuaksi saamme kakkua, kahvia ja suklaapaloja. Pöydät on katettu noin 50 henkilölle, mukana myös Petroksen perheen sukulaisia.

ltapäivän lounas venyy iltaan asti. Vieraista jotkut käyvät päiväunilla, ja Petros torkkuu, milloin nyt töiltään ehtii. Telakkaväki laittaa omiaan likoon illanistujaisiin, ja saatamme yhdessä maistella kaikensortin olutta ja viiniä. Pääsiäisen tunnelma yhdistää.

Astrea kaatuu telakalla

Oli varhainen huhtikuun aamu telakalla, kun tunsin Astreassa outoa värinää ja liikettä sateen piestessä ikkunat sumeaksi. Pudotin tuoremehun lavuaariin ja ryntäsin ulos. Istumakaukalossa kuulin jo yhden telineen sortuvan. Yritin nostaa telineen jalkaa pystyyn tuulenpuolella. Mutta samalla huomasin koko veneen kallistuvan ensin hitaasti ja sitten kiihtyvällä voimalla. Hyppäsin sivuun, ja valtava räminä sammui tuulen huminaan. S/y Astrea (Dehler 41 DS) oli kaatunut kreikkalaisella pientelakalla keväällä 2024.Ikään kuin filmi katkesi, ja näin traumaattisen videopätkän pyörivän uudestaan ja uudestaan. Kysyin itseltäni, ”tähänkö tämä ilo loppui”, ”tähänkö tämä loppui”.

Astrean vahingot

Astrean vahingot olivat mittavat. Paitsi että vene kaatui toista venettä viistäen, se myös putosi 70 senttimetrin puutelineeltä. Ensimmäisenä katkesi tietysti masto, ja siinä olevat antennit ja anturit tuhoutuivat (VHF, tuuli, radio, TV). Tutka-antenni säilyi kunnossa, mutta senkin laitoin vaihtoon omalla kustannuksellani.

Seuraavaksi Astrea pyyhki naapuriveneen kylkeä, minkä johdosta kaikki peräkannella oleva murtui tai vahingoittui (biminin rakenteet, aurinkopaneelit, AIS- ja sääantennit, istumakaukalon valot, kaiteet ja arvokas Hydrovanen ohjausyksikkö katkesi). Samassa rytäkässä maston jalka murtui ja masto liukui kannella jääden sähkö- ja datakaapelien varaan (kansi vahingoittui).

Astrea kaatui tietysti pukinjalkojen päälle. Voimme vain arvailla, minkälainen isku kohdistui kosketuspinnoille. Kylkeen tuli kämmenen kokoinen painauma ja pintavaurioita. Laipio jousti pukkien päällä sen verran, että rappujen puurakenteisiin tuli halkeamia (kajuutan oven karmit ja seinät). Ja mikä pahinta, Astrean putosi kallistuskulmassa. Kölin kahdessa kiinnityspultissa havaittiin säröjä.

Kiersin veneen ympäri pari kertaa ja terästin mieleni: Mitä tehdä? Sammuta sähköt ja sulje kaasu, komensin itseäni. Ryömin sisälle, ja vasen jalka jäi kiinni oveen kun oikea kurottautui turkille. Vihlaisi, reisi revähti. Sain revähdyksen ja kuntoutin jalkaani ensilevon jälkeen kolmisen kuukautta.

Vakuutusprosessi käynnistyy

Mutta miten selvisimme tästä? Kaikki perustui kattavaan vakuutukseen ja hyvään yhteistyöhön Pantaenius vakuutusyhtiön (pantaenius.com) sekä sen yhteistyökumppanien kanssa. Olimme vakuuttaneet veneen ”täystuhoa”, esimerkiksi uppoamista silmällä pitäen. Ajatuksemme oli, että emme reklamoi pikkuvioista, koska elektroniikkaa ja muita varusteita tulee aika-ajoin uusia.

Soitin samaisena lauantaina Pantaeniuksen Ruotsin toimistoon Marstrandiin. Olin nimittäin tehnyt vakuutussopimuksen Marstrandin välityksellä. Sain heti asiallisen ja ymmärtävän vastaanoton sekä ohjeet siitä, miten toimia. Toistin mielessäni, ”kerran Astrea vielä, kerran korjataan vielä”.

Teinkin lyhyen, virallisen ilmoituksen tapahtuneesta. Laajemmassa raportissa valokuvasin vahingot kattavasti sekä kerroin tapahtumat ja niihin vaikuttaneet olosuhteet. Kokemukseni mukaan on tärkeä toimia hyvässä yhteistyössä vakuutustarkastajien kanssa ja jakaa kaikki tarvittava informaatio. Tässä ovat tärkeimmät kokemukseni vakuutus- ja korjausprosessista. Toivottavasti ne auttavat kanssapurjehtijoita.

Ilmoituksen jälkeen sain vahinkonumeron (Claim number). Käytin kyseistä tunnusta – ohjeen mukaan – kaikessa asioinnissa vakuutusyhtiön, tarkastajien ja yritysten kanssa.  – Vahinkotunnuksen saaminen huojensi selvästi mieltäni.

Kirjoitin kattavan raportin tapahtuneesta ja vahingoista. Keskeinen merkitys on yksityiskohtaisilla valokuvilla, joiden avulla vakuutusyhtiön tarkastajat saattoivat itse päätellä vahinkojen laajuuden. Ongelmana on vain se, että kaikkia rakenteiden murtumia ei voi aina nähdä kuvissa. Telakalla saksalainen naapuri antoi kuvatut tuulitiedot, jotka hän oli mitannut onnettomuuden hetkellä. Tuuli oli 43 solmua ja puuskat päälle.

– Jotenkin oli vapauttavaa kirjoittaa ja kuvata vahingot, ja todeta ne yritysten kanssa uudelleen.

Pantaeniuksen vahinkotarkastaja Per Lindberg esitti minulle kreikkalaisen ja ruotsalaisen tarkastajan, jotka valmistelivat kanssani korvaushakemusta. Laivastoinsinööri Constantine Markopouliotis oli leipätyönään toiminut laivatarkastajana, ja hänellä oli monipuolinen osaaminen ja ymmärrys vahinkokorjauksista. Vakuutusasiantuntija Krister Ek työskenteli Pantaeniuksen tarkastajana Kreikassa.

Osoitin ensimmäisessä tapaamisessa vain vahingot ottamatta kantaa korjausvaatimuksiin. Näissä keskusteluissa vakuutuksen kattavuus nousee näkyvään rooliin. Mitä kattavampi on vakuutus, sen helpommin vahinkojen ja korjausten arviointi etenee. Meillä on runko- ja vastuuvakuutus sekä tapaturmavakuutus.

– Oli huojentavaa työskennellä kokeneiden vakuutusasiantuntijoiden kanssa. Markopouliotis loi myös luottamuksellista ilmapiiriä: ”Think your damages also from the bright side point of view. You will have a new mast.”

Seuraavana vaiheena oli pyytää tarjouksia korjausyrityksiltä. Tarjousten pyytäminen osoittautui työlääksi, koska työt koskivat niin kölin irrottamista, runkoa, uutta mastoa, puutöitä, elektroniikkaa, metallitöitä kuin veneen nostojakin. Tarjouspyynnöissä teimme vahinkoihin täydennyksiä. Tiedustelin ja kilpailutin tarjouksia tusinalta yritykseltä. Kreikassa ja monissa muissa Välimeren maissa on lukuisia pieniä huolto- ja korjausyrityksiä, joiden osaaminen vaihtelee. Tarkastajat osoittivat kuitenkin runkokorjauksiin ja takiloihin erikoistuneet yritykset, jotka tunnetaan osaamisestaan.

– Tarjousten pyytäminen liki 40 asteen helteessä nosti hikeä otsalla. Vahinkokohteet piti käydä yritysten kanssa yhä uudestaan läpi.

Pantaenius edellytti, että mitään työvaihetta ei aloiteta ennen kuin kokonaisbudjetti oli hyväksytty. Esitimme yritysten tarjoukset Pantaeniukselle Marstrandiin päätettäväksi. Huomionarvoista päätöksenteossa oli se, että Pantaenius ei sulkenut tarjouksista pois mitään tehtäviä ja kustannuksia. Lähtökohta oli, että Astrea palautetaan siihen kuntoon, kuin se oli vahingon hetkellä. Tärkeintä oli, että korjaustehtävät ja korvattavat laitteet oli hinnoiteltu markkinahintaisesti oikein. Lisäksi kaikki toimivat komponentit, kuten vanttihelat käytettiin uudelleen. Pantaenius ei käytä ikävähennyksiä eikä laske korvauksia prosenteilla. Tämä on merkittävä asia vakuutussopimuksessa. Rikkoutunut laite kuten masto korvataan vastaavalla uudella mastolla.

– Kun kaikki korjaustehtävät oli hinnoiteltu ja laskettu, seurasi parisen viikkoa jännittävää odotusta.

Pantaenius esitti hyväksymänsä kokonaissumman allekirjoitettavaksi. Tämä tarkoitti myös sitä, että minulla, vakuutuksen ottajalla tai millään kolmannella osapuolella ei ole mahdollisuutta esittää vaateita korjauskustannuksiin. Allekirjoitusten jälkeen Pantaenius siirsi vakuutussumman tililleni ja kertoi tehneensä tehtävänsä.

– Kerrassaan huojentavaa päästä parin kuukauden sisällä ratkaisuun. Vielä heinäkuun alussa korvaussumma siirtyi omavastuulla vähennettynä tililleni.

Etenin korjaustöihin ensin kölistä ja rungosta sekä puutöistä. Lavrion Yachts Ltd. on erikoistunut erityisesti vakuutuskorjauksiin, ja sen työntekijöillä on pitkä kokemus vaativistakin entisöinneistä. Ongelmaksi tuli vain töiden ketjuttaminen ja aikataulut muiden yritysten kanssa. Tunnetuilla venealan yrityksillä on erityisesti keväisin ja syksyisin liikaakin töitä, ja aikatauluissa pysyminen Kreikassa on vaikeaa. Lisäksi valvonta jäi minulle alussa vain kuvien varaan, koska palasin kesäksi kotikonnuille. Mutta runkotyöt oli hyvin tehty.

Todella veneyrityksillä on sesonkeina monta rautaa tulessa. Ymmärrettävästi ne ottavat vastaan tilauksia, joita ne eivät pysty samoina aikoina tekemään. Aikataulut venyvät. Ja lomailevat purjehtijat haluavat, että heidän korjauksensa tehdään välittömästi.

Astrea laskettiin syyskuun lopussa vesille, ja ajoin lähikaupunki Chalkidaan. Maston viimeistely ja rikkaus tehtiin Chalkidassa, koska pitkää mastoa ei voitu kuljettaa telakalle. Kreikan tunnetuin takilayritys Meltemi Yachting tilasi ranskalaisen Sparcraft-maston ja varusti sen kaikilla läpivienneillä, saalingeilla, vanteilla, heloituksella ja köysillä. Täytyy sanoa, että masto on nyt paremmin ja vahvemmin rikattu kuin alkuperäinen. Mastossa käytettiin toki alkuperäisen maston osia, kuten puomi, vinssi ja valot. Mutta kriittinen resurssi, nosturi ja sen aikataulut, siirsivät maston asennusta monta kertaa.

– Kyllä nyt tuli trimmit kohdalleen. Maston takaharus tuettiin kahdella vantilla (alun perin yksi). Kolmas saalinki tukee kahta fokkaa (alun perin kaksi saalinkia). Kummallakin puolella on, kuten alkuperäisessä mastossa, neljä vanttia suoraan kanteen.

Samalla viivästyivät maston sähkö- ja elektroniikka-asennukset. Olin kylkikiinnityksessä koko lokakuun järjestellen mastoon, sähköihin ja metallitöihin liittyviä asennuksia. Kokemukseni on, että kaikissa näissä asennuksissa omistajan tulee olla paikalla, jotta kaikki maston heloituksen, läpivientien ja köysien asetukset ovat kohdillaan. Sama koskee kaapelointia, laiteasennuksia ja metallitöitä. Biminin ja aurinkopaneelien asentaminen jäi vielä huhtikuulle.

– Metallitöistä tai lähinnä pyydetyistä käteismaksuista tuli minulla vähän sanomista. Käteisnoston raja ylittyi, ja nostot loppuivat. Biminin rakentaminen siirtyi toiselle firmalle huhtikuussa.

Barbouris Marine Shop, insinööri Spyros ja hänen asentajansa asensivat sähköt, kaapelit ja laitteet mastoon sekä aurinkopaneelit ja kaapelit biminiin. Samalla he toteuttivat muita verkkouudistuksia.

– Oli huojentavaa huomata, kuinka hyvä ”virta- ja verkkoymmärrys” Barbouriksella on venetekniikassa.

Vakuutuskorjauksen muita opetuksia

Vakuutussopimuksen harkinnassa voi tehdä oman riskianalyysin sen perusteella, missä purjehtii. Esimerkiksi tuuliolosuhteiden lisäksi yksi keskeinen tekijä on vuokrattavat charter-veneet. Oma arvioni on, että onnettomuuksien todennäköisyys kasvaa noin 50 merimailin etäisyydellä isommista charter-keskuksista. Erityisesti marinoissa olen nähnyt lukuisia hallitsemattomia tilanteita. Siksi runko-, törmäys-, vastuu- ja henkilövakuutusten on hyvä olla kunnossa. Nytkin yksi 43-jalkainen hollantilaisvene ilman vakuutusta seisoo oikeusriidan johdosta telakalla, koska kumpikin osapuoli kiistää syyllisyytensä.

– Kaatuminen telakalla on vakavampaa kuin törmäilyt vesillä. Siksi talvitelakoinnin tulee olla vakuutuksen piirissä. Samoin talviveneilyssä kannattaa hankkia kattava vakuutus.

Hirmumyrskyssä telakalla voi kaatua monta dominovenettä. Korjausyritykseni kertoi, että Lavrionissa oli kerran kumossa 53 venettä. Samoin marinoissa sattuu vahinkoja aina, kun myrskyaallot heijastuvat sisään. Seismisesti epävakailla vesialueilla maa tärisee harva se päivä. Esimerkiksi Kreikassa mitataan päivisin toistakymmentä maanjäristystä. Onneksi ne ovat pieniä 0,5–2,0 magnitudia, mutta isompiakin on nähty. Katse maahan ja pukkeihin kertoo, miten vene kestää maan tärähtelyä.

Telakalta on hyvä kysyä myös telakan omasta vakuutuksesta. Kaikilla pienillä telakoilla ei ole mitään vakuutuksia, vaikka vahinko on johtunut – kuten meidän tapauksessa – puhtaasti telakoinnista. Asiasta voi syntyä oikeusriita vakuutusyrityksen ja telakan välille. Minua neuvottiin keskittymään vain omaan veneeseen, jotta prosessi ei viivästyisi kohtuuttomasti.

Koin vaikeana neuvotella tarjousten hinnoista. Vakuutuksen ottaja on monesti ”ota tai jätä -tilanteessa”. Isommat, kokeneet yritykset kertovat hyvin hinnoitellut korjaussuoritteensa, joiden hinnoista on vaikea neuvotella. Pienempien yritysten kanssa voi joutua kaupantekoon, jossa yritys odottaa vaiheittaisia käteismaksuja. Yllätyksiä ja monen kierroksen neuvonpitoa tulee joka tapauksessa.

Oma työmäärä on isommissa vahingoissa melkoinen. Tein kuluneena vuonna vakuutushommia noin neljä kuukautta. Vakuutusyhtiö hoiti ansiokkaasti korvauksen, mutta kaikki järjestelytyö ja suunnittelu jäi minulle. Toki samalla saatoin huoltaa itse venettä.

Kaikesta huolimatta Kreikan Joonianmeri ja Aigeianmeri ovat Välimeren helmiä. Siellä on satoja saaria, hienoja ankkurilahtia ja viehättäviä marinoita. Ilma on lämmin, kausi pitkä ja tuulet vaihtelevat, Meltemi-kausina vähän liikaakin. Lämmin vesi houkuttelee uimaan, polut patikkaretkille, tavernat herkulliselle illalliselle ja historialliset nähtävyydet kulttuurimatkoille. Astrea purjehtii näissä maisemissa – entistä ehompana – vielä ensi kesänä.

Lähde: Suomen valtameripurjehtijat. Jäsentiedote 1 2025.

Tämä kuvaus kertoi Astrean kaatumisesta ja vakuutusprosessista 2024. Voit tutustua korjauksiin yksityiskohtaisemmin sivustolla Boat. (tulossa)