Agean Sea (South)

Monta reittiä Egeanmerellä

Egeanmerellä riittää nähtävää useaksi purjehduskaudeksi. Monet eurooppalaiset seilorit viettävät lomiaan ja eläkepäiviään näillä vesillä vuosi toisensa perään. Eräät telakkatutut ovat kertoneet kokemuksistaan Kreikan purjehduksista jo parinkymmen vuoden ajalta. Suurin osa purjehtijoista ovat hankkineet veneen Välimereltä. He purjehtivat ja telkoivat siellä vuosittain. Ja viimeinen myyvät veneensä toisille Välimeren purjehtijoille.

Mekin olemme viihtyneet Kreikan saaristossa jo neljättä vuotta. Siksi lukijalle on luontevaa, että tarinamme rakentuu saarille kerroksittain – eikä kuten tavallista – kertomuksina vuosi vuodelta. Olemme nimittäin rantautunut hyville ankuuripaikoille ja historiallisiin satamiin jo toistamiseen. Silti monia satamia ja kyliä on edelleen näkemättä. Pyrinkin kertomaan saarista sen, mikä niille on erityistä ja luonteenomaista. Kaikki Kykladien kymmenet saaret jakavat samantyyppistä elämäntapaa ja kulttuuria. Saaret elävät turismista, ja massaturismin tavat ovat meille kaikille enemmän tai vähemmän tuttua.

Kea: Kreikkalaista arkkitehtuuria, kulttuuria ja palveluja

Kykladien saaristo alkaa Keasta, kun saarta lähestytään Attikan mantereelta. Kea erottuu taivaanrannassa paljaana kivipaasina. Kuivuneet rinteet kätkevät taakseen viheriäisiä laaksoja, joissa kasvaa hedelmä- ja oliivipuita. Kapea pikitie kiemurtelee saarta ympäri ja laskee loma-asuntojen muodostamiin lahtiin ja hiekkarannoille. Tärkeimmät asutuskeskukset ovat Korissian satama isoine lahtineen ja hiekkarantoineen sekä pääkaupunki Ioulida, joka on viehättävä pikkukaupunki vuorenrinteellä. Kylä on täynnä kapeita kujia, joissa kuljemme joko ylä- tai alamäkeä satoja askelmia suuntaansa.

Korissian kylä ja marina ovat purjehtijalle miellyttävä satama tavernoineen ja kauppoineen. Marina tarjoaa mainion suojan eteläisille ja läntisille tuulille. Mutta Meltemi-tuulet nostavat aallokon, joka vyöryy sisään, ja kalliot kääntävät mainingit kohti marinaa. Tuolla marinassa vietimme purjehdushistoriamme rankimman satamayön. Kuva toiselta matkalta lokakuussa 2022.

Kuvat: Olimme mooring-parkissa 62-jalkaisen katamarinin seurassa. Toisella puolella meitä tavallisia purjehtijoita oli 11 muuta Korissianin kävijää. (Kuvat tyynenä iltana ennen tulen nousemista.) Iltayöllä nousi noin 10–12 metrinen koillistuuli sillä seurauksella, että aallot käänsivät suuntaa vastarannan kallioista kohti marinaa. Aallonkorkeus oli kivilaiturin kupeessa keularyntäältä noin metrin luokkaa. Veneiden köydet kiristyivät, ja ne heiluivat edestakaisin holtittomasti oman ankkurinsa varassa. Siinä oli vaarassa Hydrovane-tuuliperäsin ja peräsin. Katamaraanin paapuurin puolen köydet alkoivat katkeilla yöllä, ja se oli vaarassa ajautua päällemme. Dominoefekti olisi survonut kaikki veneet peräkyljelleen vasten laituria. Kaikkien onneksi katamaraanin ammattikippari sai lähistön vuorolaivasta järjestettyä 50 millimetrin köysiä pitämään alus pollareissa.

Hurjaa keinumista jatkui koko yön. Rivistön kaksi 50-jalkaista charter-venettä murjoi peräpeilinsä kivilaituriin, ja viisi venettä pakeni yöllä toiseen lahteen ankkuriin. Me irrottauduimme aamuyöllä laiturista ja jäimme kahden ankkurin varaan laiturin ulkopuolle odottamaan tuulen tyyntymistä. Yksi purjevene kärsi konerikosta, ja vene jäi kivilaituriin. Konerikko ja veneen kyljen murjominen veivät mehut miehistöltä heti kauden alussa. Astrean haveri rajoittui uimatikkaiden vääntymiseen, jonka katamaraani aiheutti peräköyden kiristyessä. Siirryimme aamulla ankkuriin toiseen lahteen unettoman yön jälkeen.

Kuva: Ioulida, kuten useat muutkin Egean kaupungit, on rakennettu ylös korkeiden mäkien rinteille. Talot on rakennettu vieri viereen maastoa myötäillen. Kapeat kujat johtavat harvoille ulosmenoteille. Valkoiset talot ovat kuin sokeritoppia toistensa lomassa. Ja kujat nousevat ja laskevat kivisinä askelmina labyrintissä. Vuosisatojen saatossa asukkaiden perustarpeet ovat movanneet arkkitehtuuria. Naapurien läheisyys on tuonut turvaa niin merirosvojen hyökkäyksissä kuin myös läheisyys on pitänyt yllä sosiaalista yhdessäoloa ja tarjonnut tukea arkielämän monissa ongelmissa. Lisäksi vuoren tai mäen rinteellä ilman lämpötila on muutaman asteen viileämpää. Samoin lähekkäin rakennetut talot varjostavat toisiaan iltapäivän kuumuudessa.

Kuva: Ioulidan ”pääkaupunki” sijaitsee marinasta kolmisen kilometriä vuorenrinteessä. Kaupungissa ei ole montaa tasannetta, jossa voisi astella tasamalla. Pikemminkin olet menossa jatkuvasti ylös tai alas.

Kuvat: Askel sinne, toinen tänne. Valkoiseksi maalatut kivetykset kertovat kulkijalle, miten suunnata lyhtyjen alla kotia kohti. Tarkoilla kuljettajilla on omat anturinsa huoltoajossa.

Ioulida – kuten muutkin vanhat kaupungit – ovat täynnä kävelykatuja, jonne autoilla ei ole asiaa. Itse asiassa nuo kapeat kävelykadut ja pienet asunnot vuortenrinteillä tuovat historian läsnäolevaksi.

Historian havina puhuttelee kulkijaa kaupungin laitamilla, jossa saneeraus ja arvoon palauttaminen odottaa muurareitaan.

Kuva: ”I love Kea”. Ulkopeleillä, kuten shakilla ja backgammonilla on edelleen vahva suosio pelimarkkinoilla. Kuvan koulupojat kokoontuivat porukalla shakkilaudalle kotimatkallaan.

Kuva: Meillä oli ilo tutustua Ristoon ja Helinään – Pekkasen pariskuntaan. Usko tai älä, Pekkaset seilasivat neljä vuotta maapallon ympäri kuvan Bavaria 37 -veneellään! Risto muotoili kätevänä miehenä 500 kiloa lisäpainoa Bavarian köliin. Ja pallon kierron jälkeen he ovat kiertäneet kuusi kesäkautta Kreikan saaristoa viime kesään 2022 mennessä.

Kuva: Kävimme Helinän ja Riston kanssa retkellä Ioulidassa ja muinaisen Otzias – leijonan reviirillä Ioulidan kallioilla. Ystävällisen oloinen, hymyilevä Otzias makaa sijoillaan kallionleikkauksessa. Leijona ikään kuin vartioi Ioulidaan johtavaa polkua ja nauttii silminnähden turistien ihmettelystä. Kukaan ei vaan tutkimuksista huolimatta tunnu tietävän leijonan alkuperää näin eksoottisessa ympäristössä.

Kuvat: Vain harva taverna tarjosi dinneriä enää lokakuun loppupuolella Ioulidassa. Kausi päättyy myös Kreikassa ja selvemmin Kykladien saaristossa. Monet hotelli- ja ravintola-alan työntekijät palaavat kotiseudulleen ja Ateenaan. Saimme kuitenkin Jussi Pakkasvirran kanssa nauttia vielä herkullisista merenantimista purjehdusseurueen kanssa.

Kuvat: Kea tarjoaa myös merenalaisia näkymiä. Sukeltajat Hansu ja Jaakko Vallila reitittivät ankkuripaikkoja sukelluskohteiden perusteella. Kean eteläpuolella on “vajonnut kaupunki”, joka löytyy sukellusoppaasta. Hansu ja Jaakko löysivät muutamasta metristä ihailtavakseen kaupunkimuurin ja -laiturin raunioita ja ruukunpalasia. Kokeneet sukeltajat tietävät, että muinaismuistot on vain silmien ja kokemuksien iloksi. Mihinkään ei saa koskea.

Kuva: Seilorit Jussi ja Ari kuvastimessa Ioulidan kävelykadulla lokakuussa 2021. Olen yhdistänyt kokoelmaan myös tämän muistikuvan edelliseltä vuodelta, jolloin minulla oli ilo vierailla Jussi Pakkasvirran kanssa samaisella saarella. Ajoimme saaren ympäri, ja kierroksesta lisää tuonnempana…

Kythnos: Autentista rauhaa ja vaelluspolkuja

Pysähdyimme illantullen Kythnokselle ankkuriin Kolona-lahteen. Ankkuripaikka on poikkeuksellinen, koska lahtea jakaa hiekkasärkkä, jonka molemmille puolille on suojaista ankkuroitua. Ankkuroimme särkän idänpuolelle, jossa oli kuitenkin niin syvää, että ankkuri piti laskea lähelle särkkää.

Kythnos (Kithnos) on varsin karu saari, josta löytyy muutama pieni kylä ja idyllejä hiekkarantoja. Kythnos on jäänyt ikään kuin sisarustensa Kean ja Serifosin väliin. 1950-luvun jälkeen syntynyt turistibuumi ohitti Kythnoksen paljolti siksi, että sen matalat lahdet veivät autolautat toisiin satamiin, ja saari jäi paikallisen asutuksen ja pienmatkailun varaan. Sittemmin autenttista rauhaa ja vaelluspolkuja etsivät turistit ovat löytäneet sen uudelleen. Saari on muihin Kykladien saariin verrattuna helppokulkuisen matala (korkeimmat rinteet 300 m), ja siellä on yksinkertaista suuntia polulta toiselle. Polut ovat kivisenhietaisia, ja kasvillisuus on niukkaa, vaikkakin maasto on täynnä piikkisiä puskia. Lisäksi saarelle on alkanut ilmestyä vapaa-ajan asutusta. Onhan siellä jäljellä perinteisiä, punakattoisia taloja, kuvauksellisia katuja, yksinäisiä tuulimyllyjä sekä muinaishistorian raunioita ja muistomerkkejä. Historia kertoo rautamalmin louhinnasta ja tarunhohtoisesta luonnonluolasta Katafyki Cave, joka on yksi Kreikan pisimpiä luolanähtävyyksiä.

Uudenajan virtaukset näkyvät Kythnoksella energiantuotannossa. Saari on ollut riippuvainen oman energian hankkimisesta. Siksi se on ollut Kreikassa kokeellisen energiatuotannon eturintamassa. Sinne perustettiin vuonna 1982 ensimmäinen tuulipuisto. Diesel-käyttöiset generaattorit ovat liki sammuneet (jäljellä 11 %). Asukkaat saavat lisääntyvässä määrin kotivalonsa aurinkopaneeleista, ja useimpien saneerattujen talojen katolla on aurinkokeräin käyttöveden lämmitykseen.

Serifos: Suojainen satama ja valkoinen kylä rinteellä

Serifosta, Avlomona-lahtea on suojaista lähestyä etelästä. Kaareva hietaranta on merimailin leveä. Se on leveä isommallekin venekunnalle. Mutta ensin kannattaa käydä Livadi-marinassa ja etsiä sopivaa mooring-paikkaa. Suojainen satama on kapea, ja siinä voi laskea keula-ankkurin vain 15 metrin etäisyydelle. Satama on suosittu, sesonki-iltoina melko täynnä. Marinassa on esitetty monta näytelmää, jossa ankkureita on pyydystetty toisten päältä. (Katso alla hyväntahtoinen videolinkki charter-laivueen vierailusta.) Sen sijaan Paralia Livadin lahdessa on aina ankkuripaikkoja isommallekin laivueelle.

Paralia Livadin lahti etelään.

Serifos esitellään ”koskemattomana paratiisina”, joskin meidän mielestä karuna sellaisena. Kun astut Livadin laiturille, koet ympärilläsi harmonisen ja rauhallisen kyläsataman, joka on kaukana yöelämän menopaikoista. Silmiesi edessä avautuu kaunis, palmujen rantaa reunustama näkymä Avlomonas-lahdelle (kuvassa).

Kuva: Avlomonas-lahti choran päältä katsottuna. Ari-kapu levähtää neljän kilometrin nousun jälkeen.

Katse kohdistuu väistämättä ylärinteessä valkoiseen Ano Choraan eli kyläkaupunkiin, joka houkuttelee kävelijää. Chora on sopivasti 200 metrin korkeudessa, ja matkaa sinne on noin nelisen kilometriä, kun nousee kiemurtelevia kävelypolkuja. Kävellessä moni meistä miettii, minkälaista on elämä ollut silloin, kun vain paikalliset serifoslaiset asuttivat kaupunkia.

Kuva: Kävelijä nousee kohti Serifoksen choraa.

Viimeistään silloin, kun nouset Piazzalle, et voi olla ihastelematta näkymiä Avlomonasin lahdelle. Näköala avautuu etelään, ja rannikon kaarevat muodot, sininen meri ja kauempana erottuvat saaret muodostavat postikorttimaiseman. Choran laelta näet myös viljellyt laaksot ja polveutuvat vuorimaisemat (kuvassa Ano Chora).

Historialliset rakennukset – valkoiset, tasakattoiset talot, kapeat porraskadut, siniset kirkonkupolit, hallintorakennukset ja koulut – on tiiviisti rakennettu. Täällä ei kulje autoja (vain kylän sivuitse), eikä pyörilläkään ole käyttöä. Vain aasit ja lihasvoimat kantavat elin- ja rakennustarvikkeita koteihin. Tänä päivänä havaitsee, että mitä ylempänä Chorassa ollaan, sitä vähemmän siellä enää asutaan. Parhaat rakennukset on peruskorjattu turistien olohuoneiksi ja loma-asunnoiksi.

Kuva: Eira matkalla kylän uumeniin.

Serifoksen kaupunki kuvattuna sisämaan suuntaan.

Kuva: Jaakolla harras hetki kirkon kupolilla.

Kuva: Hansu kysyy kuorma-aasilta, kummalta puolelta sopii sivuttaa. Aasi on edelleen käypiä kuormajuhta tavaroiden ja rakennustarvikkeiden kuljettamisessa keskiaikaisissa kaupungeissa.

Serifoksen asuinympäristö on samanlainen kuin muuallakin Egeanmeren saarilla. Chora, satama, pääkylät, rannikon ja maaseudun asumukset muodostavat asuinympäristöt, jossa yhteisöllinen elämä tunnistaa lähes jokaisen paikallisen vastaantulijan.

Kuva: Matkailijalla on tarjolla myös kallion kylkeen rakennettu olohuone. Näyttää siltä, että choran ylimmät asunnot muuttuvat vähin erin loma-asunnoiksi ja Airbnb-käyttöön.

Kuitenkin viime vuosina ihmisten elintavat ovat muuttuneet kasvaneen turismin myötä. Kesäkuukausina saarilla työskentelee paljon kausityöläisiä hotelleissa, apartementoissa ja muissa palvelutehtävissä. He ovat ikään kuin kotoisia kausityöntekijöitä Lapissa. Samoin saarten väkiluku pienenee ja ikkunaluukut sulkeutuvat, kun kausityöntekijät palaavat Ateenaan ja muihin kaupunkeihin lokakuun lopussa. (Kuvassa kallioseinään rakennettu asunto, joka on muutettu apartementokseksi).

Oheinen video kuvaa pilke silmässä charter-laivueen ankkuroitumista Livadi-marinassa. Ankkurien sekamelskaa on hauska katsella, mutta tuossa liemessä ei kyllä itse haluaisi olla. Tuulisella säällä käy joskus niin, että ankkurit ovat ristissä. Mutta kaikesta selvitään käänteisessä saapumisjärjestyksessä.

https://www.youtube.com/watch?v=TrgUD8p_QPw&t=23s

Sifnos: Matkailijan vihertävä helmi kylineen, ruokineen ja vaellusreitteineen

Sifnos on yksi kiinnostavimmista Egean meren saarista, jos meiltä kysytään. Tähän arvioon ovat päätyneet myös monet matkailuasiantuntijat. Esimerkiksi saksalainen Focus julkaisuyhtiön sisällyttää Sifnoksen viiden tärkeimmän matkailukohteen joukkoon Kreikan saaaristossa. Mikä tekee Sifnoksesta niin ainutlaatuisen? Vastaamme tähän omasta puolestamme.

Kuva: Kamares tarjoaa suojaisan ankkuripaikan ja marinan Meltemi-tuulilta. Myöskin lautat tuovat ja vievät matkalaisia Kamaresin pienessä satamassa. Hotelliyhdyskunta käsittää heikkarantoineen ja tavernoineen kaiken sen, mitä matkailija tarvitsee. Kamaresista on hyvät yhteydet pääkaupunki Apolloniaan.

Muita vierailemisen arvoisia kohteita on Apollonia, jonka kujat muodostavat kiehtovan labyrintin ja kaupunki istuu kauniissa maisemassa (kuva alla).

Artemonas on yksi kauneimmista kylistä Sifnoksella. Valkoiset talot on tyypillisiä venetsialaisen arkkitehtuurin luomuksia.

Kastro on kunnostettu keskiaikainen kylä itärannikolla.

Faros on pieni kalastajakylä, josta on lyhyt kävelymatka Chrisopigin luostariin.

Plati Gialos Beach on tiettävästi pisin hiekkaranta koko Kykladien saarilla.

Kuva: Auringonlaskun lumoa Kamares-lahdella. Lahti tarjoaa suojaa Meltemi-tuulilta. Sen sijaan eteläiset tuulet jättävät lahden tyhjäksi ankkuroituvista veneistä.

Kuva: Apollonia maisemakuva. Kuinka monta kirkon kupolia näet kuvassa? Kaupungissa löytyy lukuisia pieniä hotelleja ja ravintoloita. Ympäristössä risteää monia vaellusreitejä saaren poikki.

Kuva: Siestan aikaan kaupunki hiljenee. Lämpötila nousee kujilla kesäkuukausina yli 30 asteeseen. Varjopaikat tarjoavat niin lapsille kuin vanhemmille viileät oleskelutilat.

Kuva: Saint Anna kylpee auringossa kauniissa ympäristössä.

Kuva: Värikkäät istutukset koristavat valkoiseksi maalattuja taloja ja kivettyjä kujia.

Sifnos on ”Kreikan uudenajan ruuanvalmistuksen kehto”, näin kerrotaan. Saaren asukas, Nikos Tselementes kirjoitti klassisen keittokirjan, jonka reseptit ovat levinneet laajalti. Oppaat sanovat, että älä jätä saarta maistamatta revithadaa (kana-kikherne keitto) tai masteloa marinoitua lammasta tai vuohta ja perunoita, jotka on höystetty villifenkoolin kukilla, ja joka tarjotaan perinteisessä keramiikkavuoassa. Muutenkin Sifnoksen muotoilijat, joita on parissa kymmenessä keramiikkapajassa, ovat erikoistuneet keramiikka-astioiden valmistukseen.

Sifnosta pidetään myös kuuluisana ”vaeltajien paratiisina”. Tyypillinen turisti astelee tukevat kengät jalassa, päiväreppu selässä ja sauvat kädessä pitkin polkuja ja kyliä. Saarella on likipitäen 100 kilometriä merkittyjä polkuja ja tusinan verran kulkureittejä eri ilmansuuntiin. Yksi parhaista reiteistä saarella johtaa Apolloniasta Profitis Ilias vuorelle. Toinen hieno nähtävyys menee Artemonakselta Panagia Poulati luostarille ja sen läheisyydessä keskiaikaiseen Kastro-kylään.

Olen huomannut Sifnoksella, kuten muillakin saarilla ja mantereilla, että vaellus-appit ovat lyömättämiä apuvälineitä. Itse käytän Alltrials-appia niin maastossa kun kaupungissa. Appit ovat käyttökelpoisia siksi, että tunnistat kulkusi karttapalvelussa, ja kävelyreitin valitseminen sekä seuraaminen on reaaliaikaista. Appin vuotuisen maksun saa hyvin takaisin jo muutamassa suunnistuksessa. Pienetkin polut ja portaat on merkitty karttapalveluun. Harmi vain, että Sifnoksen reissulla meillä ei ollut riittävästi aikaa tehdä päiväretkiä. Sifnos kutsuu uudelleen.

Tarina jatkuu päivityksen jälkeen …