Ianos medicanen kourissa

Soolopurjehdukseni jälkeen, syyskuussa 2020 vietin rentoja päiviä Joonian meren saaristossa. Havahduin Ithacalla, Odysseuksen saarella kuitenkin outoon sääennustukseen. Läntisellä Välimerellä kehittyi pyörteinen matalapaine, joka vahvistui päivä päivältä. Pyörre näytti suuntaavan kohti Kreikan länsiosaa, Kefaloniaa jonka liepeillä istuin Astrean kannella. Tuulikartan punaiset värit muuttuivat mustiksi pyörteiksi. Samoihin aikoihin Radio Olympia (VHF) varoitti poikkeuksellisen kovasta myrskystä eli medicanesta, joka lähestyi Joonian merta parin päivän kuluessa. Siinä missä Atlantin hurrikaanit etenevät idästä länteen, medicanet nousevat Välimerellä lännestä itään. Niin todella, tuo pyörteinen säärintama oli medicane, Ianos nimeltään, joka luokiteltiin maailman mitassa I-tason pyörremyrskyksi. Vuoden 2020 kesä oli poikkeuksellisen lämmin, mikä puolestaan nosti meren lämpötilaa parhaimmillaan 27 asteeseen.

Tein väistöliikkeen Ithacalta pohjoiseen Lefkasille, Nidrin lahteen. Väistö jäi lyhyeksi, koska Ianos nousi ennustetta ylemmäs, ja se oli laajempi ja voimakkaampi mitä oli koskaan ennen mitattu. Juuri ennen iskeytymistään saaristoon tuulella oli nopeutta 65 knotsia eli noin 35 m/s. Tiesin Nidrin ensimmäisen lahden olevan hyvä ankkuripaikka, koska se on ison nn vuoren ja pienemmän niemen ympäröimä. Tosin kesäisin lämmenneet vuoret ja niiden alas suuntautuneet ilmavirrat nostavat voimakkaita luode-kaakkosuuntaisia tuulia iltapäivisin.

Lahti alkoi täyttyä iltapäivällä veneistä, jotka kiirehtivät sadoittain pohjoiseen. Meitä oli ensimmäisessä lahdessa noin parikymmentä venettä ankkurissa ja rantojen laitureissa ainakin saman verran lisää. Nuo kivilaiturit, joissa ollaan Välimeren mooringilla oman keula-ankkurin varassa, ovat kaikkein vaarallisimpia, jos tuuli ei tule laiturin takaa.

Tutkin hetken omaa sijoittumistani lahteen ennakoimalla tuulen suuntia. Päätin laskea – tiettävästi ainoana lahdessa – kaksi ankkuria. Laskin pääankkurin 60 metrin ketjulla 10 metrin syvyyteen, ja toisen Kobra-ankkurin painoköydellä 45 asteen kulmassa tuuleen. Jätin vielä kolmannen Kobran kannelle, jos ankkurit lähtisivät luistamaan.

Sitten alkoi tapahtua. Tuuli voimistui iltaan mennessä 21 – 24 m/s, ja vettä satoi enemmän, mitä olen koskaan kokenut, kovimmillaan 12-15 mm tunnissa ja 350 mm vuorokaudessa. Tuuli voimistui entisestään, ja veneet alkoivat kieppua puolelta toiselle ketjujensa varassa. Suojaavan niemen ulkopuolella tuuli oli 33 m/s. Vettä irtosi suoraan merenpinnasta, ja lisää kaatui vaakasuoraan taivaalta. En voinut kääntää kasvoja suojaamatta tuuleen, koska vesipisarat olivat yhtä kivuliaita kuin pienet kivet.

Yöllä veneiden ankkurit alkoivat monessa kanssaveneessä luistaa. Lahden pyörteisessä itänurkassa yksi 45 jalan purjevene pyöri ketjunsa varassa ympyrää, ja kallistui uhkaavasti puolelta toiselle, kunnes se joutui pakenemaan. Sain seuraavana päivänä kuulla, että toisessa isommassa lahdessa jotkin pienemmät veneet olivat kastaneet saalinginsa mereen.

Tuuli ei ollut se päällimmäisin vaara, vaan se että naapuriveneen ankkuri luistaa ja vene ajautuu toisen veneen tai sen ankkurin päälle. Silloin molempia viedään lähimmälle matalikolle. Vaarallisia tilanteita riitti koko helvetillisen yön. Astrea oli kerran vastatusten 20 tonnia painavan Victoria 46 veneen kanssa. Victorian ankkuri alkoi luistaa, ja brittipariskunta nosti sitä taistellen merestä. Vene regasi suoraan Astrea kohti. Minulla ei ollut muuta keinoa, kun hätäkäynnistää kone ja puskea sivuun, ja toivoa että omat ankkurit eivät nouse hietamudasta. Huh, väistin kolhaisun, ja jäin koukkuun.

Vaihtoehtoni olivat vähissä: Joko ankkurit pitävät tai ajaudun rantakivikkoon. Minulla ei ollut yksin mitään mahdollisuutta nostaa ankkuria. Siksi toisekseen minulla ei ollut edes suojasatamaa minne paeta. Toisessa lahdessa ankkurissa olevat seilorit olivat vähintäänkin samassa pulassa. Astrea, joka painaa matkavarusteineen noin 10 tonnia, kieppui ketjun päässä kuin kevytvene, mutta kesti jokaisen nykäisevän käännöksen. Pitkin yötä ja päivää istuin ruorissa tehden vastakäännöksiä vähentääkseni ketjun äkillistä kiristymistä.

Tuulta, valtavaa sadetta, kallistelevaa kieputusta ja hätämanoovereitä kesti melkein vuorokauden, perjantai-illasta lauantai-iltaan. Pyörremysky eteni hitaasti rannikolla. Sen sijaan tuulen suunta vaihtui 160 astetta sen valuessa hitaasti etelään. Tuulen suunnan muutos toi lisää murheita. Eräät kanssapurjehtijat joutuivat jättämään ankkuripaikan, koska ne kääntyivät uhkaavan lähelle naapuriveneitä. Kuitenkin Astrealla oli kaikki hyvin, vaikka kapun akku olikin yön valvomisen jälkeen melko tyhjä.

Tässä lahdessa havaitsemani haverit.

–          Yksi raskas Victoria 46 oli ajautua Astrean päälle.

–          Noin 20 veneestä 7 oli ankkuripaikoillaan seuraavana aamuna, Astrea muiden mukana.

–          Yksi 40 jalkainen charter-vene upposi kivilaiturissa, kun se hakkasi perä edellä laituriin. 

–          Viisi purjevenettä ajautui rantatörmille, ja ne olivat kallellaan köliensä varassa.

–          Yksi moottorivene upposi laiturissa.

–          Yksi risteilyjetti irtosi ankkurista. Kapteeni teki koneella vastakäännöksiä pitkälle aamuyöhön ja pakeni lahdesta.

–          Useita ankkurien irtoamisia ja hätämanoovereita.

–          Yhdessä purjeveneessä köysi tarttui potkuriin, mutta se onnistui hätäankkuroinnissa.

Seuraavana päivänä sunnuntaina aurinko paistoi jälleen. Lämmin tuuli oli enää muutaman metrin luokkaa. Ilmanala oli yhtä lämmintä, kaunista ja heikkotuulista, kuten normaalisti syyskuussa Joonian merellä. Mutta palataan seuraavassa luvussa alkuun, Espanjan Alboran merelle.

Tässä pari linkkiä Ianos-myrskyn voimasta ja tuhoista seuraavana päivänä 18.9. – 19.9.2021.

https://edition.cnn.com/videos/world/2020/09/18/mediterranean-storm-greece-lon-orig-na.cnn